Varjoina Kuljemme Kuolleiden Maassa

Katson pohjaan joen sulaneen | Vesi taittaa valon himmenneen | Katson itseeni, katson sairauteen | Itseni kaikesta vapautan | Niin kylmä maa jolla makaan | Tunnen sen liikkeen jokaisen | Yhteen hetkeen mahtuu elämä | Ajatukset virtaavat veden matkass

Silmänkantamattomiin jää silmät sokaisee Viima täynnä vimmaa viiltää läpi käsien Vuoret ympäröivät saalistaan, niin vailla uskoa Mistä voimme täällä elää? Mistä löydämme tien eteenpäin? Kylmenee ilma vaikka päivä pitenee Ei metsä säältä suojaa anna H

Jo pimeys saa | Laskeutuu kuolleiden maahan | Alas taivas painaa päämme | Hävityksen silmiltä piilottaa | Yksin yöstä kurkotan valoon | Sen halki huudan: päästäkää minut! | Ei kukaan sanaakaan sano | Tuskin vaipuu uneen | On kajo poissa palavan maail

Kuolleille kirjoitan nämä sanat. Kuulen pimeydessä huutonne, näen valossa hahmonne. Niin monta teistä jouduin hautaamaan ja maasta kaivamaan. Juoksen kohti tuntematonta. Ehkä kohtaan vielä jonkun teistä, vaikka tiedän että matkamme on päättynyt. Kuul