Kivenkantaja

Katkennut terä kädessäni, verivana rinnallani. Vain tyhjä huotra maahan tallattuna seuraa kun lähden taas. On vihollinen kaadettu, voittamaton voitettu. Veistettyä lihaani pelko jäytää. Tuo viima hyytävä nimeäni kuljettaa. Punainen veri piirtää merki

Matkan Lopussa(AT THE JOURNEY'S END) - Moonsorrow Painavi mieleni(O' my weighing mind) kuin kaikki maa.(like all the earth.) Vaipuu jo eloni(My life fading) sammalten taa.(behind the moss.) Ikihonkain siimekseen(In the shelter of these primal trees)

Kuule kuinka tuulen tytär Laulaa kaunista lauluaan. Kuinka henkäyksensä Lumpeita hiljaa liikuttaa. Syvään vihreään silmien noiden Valo tähtien lankeaa. Sydämessään voima kuin heleä nauru Joka kantaa maailmain taa. Aikojen saattoon tuulen tytär Laulaa

[alkusoitto] Tuhannen vuotta olemme kulkeneet Eksyksissä, etsien kadotettua kansaamme, ja katso! Edessämme avautuu tie jumalten kaupunkiin. [jumalten kaupunki] Tuon laakson pohjalla Taivaiden tornien ympäröimänä. Joet vilkkaat risteävät Aikaa ammoist

Kivenkantaja(STONEBEARER) - Moonsorrow Äärellä veden luodolla istuen(Sitting on a rock by the sea) polviin päänsä painaneena.(with head bown to his knees.) Laineet kolean tuulen syleilyssä(Caressed by the coldest wind) taakkansa saavat kantaakseen.(t

raunioilla rda(AT THE RUINS) - Moonsorrow Kuun vielä varttuessa(Under the growing moon) kulki kuiskaus päällä veen kaukaa(there drifted a whisper with a distant stream) Aallot levotonna löivät(Waves beating restlessly) vasten sateen pieksemää rantaa.